Joulua vietetään perinteisissä merkeissä siis myös lämpimissä maissa. Kuvat Santiago de Chilestä. Voi olla että pukille tulee pikkasen kuuma noissa vermeissä!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!!

Sateenkaari.

Death Road.

Hyvässä vauhdissa..

...ja kun tarpeeks kärsivällisesti odotettiin ni horisontissa alko jo näkyä myös kolmas tuttu hahmo vajaan viiden minuutin päästä...

Sebu tuli heti perään yhtä väsyneenä...

Vihdoinki mun haave toteutettiin ja päästiin tekee jotain edes jonkin verran fyysisesti rankkaa. Voitto! Täytyy sanoo et ohuessa ilmassa 4 kilometrin korkeudessa ylämäkien ajaminen on suhteellisen rankkaa.

Näin kivaa oli pyöräilyretken alussa. Pikkasen kylmä.

Märkinä mutta onnellisina..

Ryhmäkuva raftingin jälkeen.

Ryhmäkuva ennen koskeen syöksymistä.

JEES!! Edessä Sebu, sen takana Jaakko. Mä oon varjon puolella.

Kun hätä yllättää niin se yllättää vaikka kuinka pitäs jokea laskea.

Mitä ihmettä on kokki ajatellu tehdessään tän näköstä jälkiruokaa!!?? Dulce de Leche saa ihan uuden vivahteen. Kyllähän se hyvältä maistu mut oikeesti!

"Koristelenpa tän flanin neljällä paskaläjän näkösellä dulce de leche -tortulla"

Ja tää siis oli viimenen annos mitä syötiin koko mantereella..

Sen lisäks että ilman lämpötila oli melkonen niin kosteus teki päivistä lähes sietämättömän kuumia.

Puente de la mujer - Naisen kylkiluu

Joulukuusen alla.. tolta siellä näyttää.

...ja poseeras ammattimiehen elkein.

Diego veti tunteella...

Evitan hauta.

Recoletan hautausmaa.

Puistojakin riitti.

Paikallinen Töölönlahti Buenos Airesissa.

Palermon kaupunginosa BA:ssa

Tervetuloa Bocaan..

Caminito, Boca

Bocan stadion.

Takas Colonissa.. Kuvassa tasku jonka turvasta Sebu nauttii lähes koko tammikuun vielä.

Mendoza oli kaunis kaupunki. Puut oli ihan huikeita ku niitä oli todellakin joka puolella.

Sebulla oli vaikeuksia aaltojen kanssa, joten "Hasselhoffin" piti käydä pelastamassa se.

Ja pystyssä pysyy. Samaa ei voinu sanoa kaikista ryhmämme jäsenistä.

Vakaalta näyttää.

Näkymiä hiekka-aavikolta. Janottaa jo kun kattoo tota.

Retropolit yrittää taas ottaa kuvaa haltuun Huacachinassa.

Esite Nazca lineseista ja kuvioiden koot.

Siinä parit "kädet" ja jotain millä saa niihin vähän mittasuhteitakin. Noi kuviot oli pienimmästä päästä.

Kuuluisat Nazca linesit. Täytyy sanoa et toi "astronautti" näyttää lähinnä joltain mitä mä piirsin joskus 4-vuotiaana. Tosin en tehny ihan noin isoja piirrustuksia, ku toi taitaa olla kuitenkin useemman kymmenen metrin kokonen..

Kattokaa nyt. Eihän toi näytä luonnolliselta valokuvassakaan, puhumattakaan miltä se oikeesti näytti kun se tossa kipitti. Ja ei en nyt puhu tällä kertaa siis Sebusta.

Laamoja Machu Picchulla. Täytyy sanoa etten tiedä mitä näiden elukoiden kehittäjällä on ollu mielessä. Laamojen ruumiin mittasuhteet on lähes täysin epäonnistuneet, joka tekee niiden liikkumisesta todella naurettavan näköstä etenkin epätasasessa maastossa. Lisäksi ne ovat kasvoiltaan hämmästyttävän rumia. Sylkemisestä en edes lähe puhumaan.

Aurinko ja Lake Titicacan vesi ei tehnyt hyvää Sebun nenälle. Vahvan jälkisuojautumisen takia se säilyi kuitenkin paikoillaan.

Pitkä tie vaellettavana Isla del Solilla.

Lumihuippuja!!

Retropolit ja uho.

Tässä vaiheessa ratsastaminen meni jo meiltäkin jo kuin vanhoilta tekijöiltä. Jaaskan luuska tulee yllättäen viimesenä. Jaska ei oikein hallinnu sitä toisin ku me Sebun kanssa.

Uima-allas Tupizassa Boliviassa. Tota on vähän ikävä. Kyseinen allas toimi myöskin näyttämönä mun ja Jaskan ensimmäisille vakaville palovammoille.

Yksi matkaoppaistamme Saltassa.

Salta, Argentiina. Mutta missä Jaakko luuraa?

Älä pelkää Sebu, ei se pure....kovaa. Kaikennäköstä sä lupasit syödä matkan aikana mut tota et pistäny lihoiks.


Brasilian puolella putouksia ihailemassa.