Asuncion-Salta-Bolivia

No niin! Mun vuoro kirjoittaa. Oonhan tas antanukin poikien hoitaa naita hommia jo pari viikkoa. Selityksena tietenkin se, etta paraguayta lukuun ottamatta kaikki maisemat jne. on ollut mulle tuttua ennestaan.

Pari tuntia sitten saavuttiin Bolivian puolelle. Raja ylitettiin Argentiinan pohjoisrajalla ilta kuuden aikoihin. Sitten etsittiin hostellihuone ja kaytiin ostamassa bussiliput huomisaamuksi (klo 7.00). Bolivia vaikuttaa koyhalta, kuten osattiin olettaakin. Kaikki vaikuttavat olevan juuriltaan alkuperaisvaestoa. Yksi huijausyritys kohdattiin heti alkuun, tai ainakin se vaikutti silta. Meidan ikainen kaveri tuli kertomaan, etta han tarvitsee ruokarahaa, koska elaa Bolivian puolella piilossa hanen argentiinalaisen vaimonsa aidilta, joka on lahettanyt poliiseja etsimaan ja pieksemaan tata kaveria. Tyyppi pyysi viitta argentiinan centavoa, jolla tuskin saa taallakaan mitaan. Sanottiin, ettei oikein oo mitaan jne. Kaveri alkoi vaittamaan, etta pakko meilla on olla kun mun North Face -merkkinen reppukin on niin harvinaisuus... No, kaivoin sille sitten 50 centavoa (15 euron senttia), mutta kaveri alkoi sanomaan, etta se on liikaa. Me lahdettiin siita sitten menemaan, mutta silla oli todennakoisesti tarkoituksena saada lompakko esille ja napata se sitten. Ehka me nyt osataan sitten varoa.

Viikonloppu Saltassa

Lahdettiin Asuncionista perjantaina puolen paivan aikoihin.
Meidan harmiksi pohjois-Argentiinassa asuu niin harvassa ihmisia, etta bussit liikkuvat vain isojen kaupunkien valilla, joten jouduttiin koukkaamaan ainakin 8 tuntia. Vaihtoyhteys oli viela niin sopivasti, ettei ehditty syomaan. No bussissa oli sitten aika arsyyntynyt tunnelma, kun pojat oli mahat tyhjana... No onneksi bussin tarjoiluun kuului pieni ateria niin sai jotain mahan pohjalle. Lauantaiaamuna saavuttiin Saltaan seitseman aikoihin. Painettiin keskustorille tyylikkaaseen kahvilaan ja ajateltiin, etta einestetaan nyt sitten kunnolla. Poytaan tuli vasta puristettua appelsiinimehua, toasteja, croissantteja, kivennaisvetta ja latte. No kivahan siina oli sitten mutustaa, kun huomattiin, etta aterialle tuli hintaa reilu 2 euroa per naama!

Salta on todella hieno kaupunki ja kantaa Argentiinassa lempinimea Salta - la linda, eli kaunis. Verrattuna muihin argentiinalaisiin kaupunkeihin Saltassa on saastetty vanhaa ja rajoitettu uudisrakentamista. Keskusta on julkisivultaan aivan kolonialistisen aikakauden peruja ja se on restauroitu hienosti. Kavelykatuja, aukioita, patsaita ja hienostivalaistuja rakennuksia. Tunnelma oli muutenkin turvallinen, ei oikeastaan minkaanlaista kuumotusta. Paivan kavelyn ja pikku neljan tunnin siestan jalkeen mentiin pubiin katsomaan River Platen pelia. Vieras tappio oli todella karvas, siina meni mestaruusmahdollisuudet. Tastakin huolimatta paatimme kuitenkin lahtea katsastamaan saltalaista yoelamaa. Yon pikkutunneilla saavuimme suljetulle kadun patkalle, joka oli juuri heraamassa henkiin. Baareja, ravintoloita ja yokerhoja vieri vieressa. Istuttiin siihen sitten alas ottamaan parit oluet ja seurattiin menoa. Saltassa on jotain muutakin jarkyttavan kaunista kuin rakennukset! Naiset vain olivat uskomattomia!

Yo jatkui paikalliseen tapaan kuuteen asti ja ylikin. Kaytiin katsastamassa useampiakin paikkoja, kun paikalliset tytot alkoivat opastaa meita. Sunnuntaina lyhyiden younien ja kevyen lounaan (naudan selkapaloista tehdyt pihvit n. 300 gr/hlo) jalkeen lahdimme taas katsastamaan kaupunkia, mutta talla kertaa omat oppaat mukana. Talla kertaa tytot veivat meidat Saltan reunalla kohoavalle kukkulalle, josta sitten ihailimme nakymia. Iltapaiva jatkui kasityotavaroiden torilla. Sielta sitten illallispastan kautta nukkumaan hostellille. Tanaan maanantaiaamuna hypattiin sitten taas bussiin ja seitseman tuntiahan siina meni. Saavuttiin siis tanne rajakaupunkiin, joka on yli 3000 metrin korkeudessa. Hengittaminen tuntuu aluksi vahan vaikealta, mutta eikohan se siita!

Kaiken kaikkiaan todella hyva viikonloppu! Oltiin vahan aikaa paikallaan ja tutustuttiin paikallisiinkin. En yhtaan ihmettele juttuja, joita olen kuullut matkaajista, jotka jaavat Saltaan asumaan. Nytkin tavattiin yksi espanjalainen tytto, joka oli lahtenyt matkaan melkein vuosi sitten tavoitteenaan peru. Nyt sitten vaan eteenpain uudet kujeet mielessa. Huomenna Tupiza, parin paivan paasta ehka potosi, ja viikonloppua saatetaan viettaa Titicaca-jarvella! Palataan


Ps. Hurrikaani Hyvonen viikonlopun selkea ylisuorittaja. Aina ei tarvitse osata kielta, joskus riittaa, etta osaa tanssia robottiliikkeita!