Ympyra sulkeutuu

Noniin, takaisin tutussa ja turvallisessa Colonissa! Sebun osalta matka alkaa olla melkoisen finaalissa. Jaakolla ja mulla sen sijaan on viela muutama seikkailupaiva jaljella kaksin Buenos Airesissa. Ilmassa on kuitenkin selkeasti havaittavissa jo tiettya haikeutta.

Santiagon jalkeen on kohteita ollu ainoastaan yksi: kaunis Mendozan kaupunki. Kuumuus oli lapi viikonlopun lahes sietamaton, mutta onneksi kaupunkiin on systemaattisesti istutettu suuria lehtipuita kaikille kaduille! Varjoa siis riitti ja ne antavat kaupungille hyvin omalaatuisen olemuksen. Huonoa onnea kavi siina mielessa etta perjantai, jolloin saavuimme oli joku vapaapaiva Argentiinassa ja kaupat oli kiinni. Ei siis voitu tehda oikein mitaan sillon. Syotiin, kaveltiin, ehka juotiinkin vahan, onhan Mendoza tunnettua viinialuetta.. Kohtuudella kuitenkin.

Lauantai olikin sit taas huikee paiva. Lahettiin heti aamusta ja otettiin kolmen tunnin rafting. Ei muuta kun elamaakin tiukemmat markapuvut niskaan, kyparat paahan, airot kouraan ja kumiveneen kyytiin. Siinahan sitten melottiin ja koitettiin pysya veneessa kosken kuohuissa. Onnistuttiikinkin siina kohtuullisen hyvin. Pahin draama koettiin kun yhtakkia koko paivan jatkuneen auringonpaisteen jalkeen taivaalta alko puskea pingispallon kokosia rakeita! Ei muuta ku vene sivuun ja sen alle suojaan. Jaapalat napsahteli melkosella voimalla kyparaan ja ite sain yhen hyvinkin nasevan osuman reiteen. Onneks oli suojukset. Noin yleisesti homma oli yllattavankin rankkaa kun koskessa piti meloa takaosassa ohjailleen "kapteenin" kaskyja noudattaen.. Hyva keikka oli taakin kaikin puolin. Naissa meidan aktiviteeteissa ei aina vaan tunnu olevan saa meidan puolella.

Lauantai-iltana nautittiin sitten vahan Quilmesia ja Mendozan viineja, ja lahettiin suhteellisen isolla porukalla reilusti kaupungin ulkopuolella olevaan yokerhoon. Paikka oli aika valtava, kolmessa kerroksessa ja osin ulkoilmassa. Siisti paikka. Hengattiin paaosin muutaman Chilelaisen kaverin kanssa, tutustuttiin muutamaan paikalliseen ja varikkaiden vaiheiden jalkeen paadyttiin aamuseiskan aikoihin clubin edessa olevalle maantielle epatoivosena tarkotuksena saada kyyti takas kaupunkiin. Tanskalainen hyppas vauhdista pick-upin takakonttiin, Chilelaiset liftas ja me kolme onnistuttiin loppujen lopuks pysayttamaan taksi. Sunnuntai menikin sitten paaosin lepaillessa.

Sunnuntai-iltana treffattiin Sebun vanha tuttu, Victoria, jonka kanssa kavimme syomassa ja drinkilla. Ihan hyva oli tehda edes jotakin sunnuntainakin.

Maanantaina olikin sitten vuorossa viintouri ja "kotimatka" Coloniin. Paasimme hieman jahmeasti liikkeelle, bussiaseman kautta viinitilojen kupeeseen. Sielta vuokrasimme pyorat ja lahdimme kiertamaan hieman yli 10 kilometria pitkan tien varressa olevia viinitiloja. On vahintaankin kyseenalaista kiertaa kyseisia paikkoja pyoralla.

Ensimmaisessa paikassa tutustuimme viinin valmistustapoihin, kavimme viinimuseossa ja lopuksi tietenkin maistoimme hieman viineja. Ajan puutteen vuoksi keskityimme seuraavissa paikoissa lahinna ainoastaan viimeiseen. Viinit olivat hyvia, mutta yksikaan ei vetanyt vertoja Santiagossa maistamallemme Concha & Toron Don Melchior -viinille. Kylla, kehittyneet makuaistimme havaitsevat jo eroja viinien valilla, joka oli ihan siisti huomata. Kavimme myos paikallisella tilalla, joka tuotti suklaita, marmeladeja ja likooreja. Sielta saatiin erinomaiset maistiaiset, ja Jaakko otti puolivahingossa viela vahan ylimaarasta viereisen poydan kaverilta joka oli ostanu oman laatikon suklaata. Ilme oli nakemisen arvonen kun suomalainen kasi tuli yhtakkia olan yli ja nappas suklaan kysymatta mitaan. Tassa vaiheessa oltiin siis jo kierretty pari viinitilaakin.

Eteenpain mennessa kaytiin maisteluissa, joten 10 kilometrin matka takaisin oli hyvinkin hilpea. Ehka taman vuoksi ajoimme osan matkasta poliisisaattuessa.

Sen jalkeen otettiinkin illalla yobussi Coloniin ja taa paiva ollaan otettu rennosti. Ma juhlin mun mp3-soittimen jalleennakemista - onnistuin jattaa sen Coloniin puoltoista kuukautta sitten! Iltapaivalla kaytiin vahan pelaamassa poolia, korista, poytafutista ja uimassa Nachon kanssa. Taalla on aivan sietamattoman kuuma! Kello on nyt 2 yolla ja vielakin puskee hikea ihan vaan istuessa! Paivasta nyt puhumattakaan.

Mutta eipa sen enempaa, huomenna tosiaan Buenos Airesiin ja eikohan me siellakin viela saada Jaakon kanssa jonkinlaiset seikkailut aikaan. Siita parin-kolmen paivan paasta sitten.

Kohta jo Suomessa! Ei voi olla, vastahan me lahettiin.